Siistissä talossa - In a Clean House
This is a bilingual piece: Finnish first, English below.
Suomi: Siistissä talossa
Viihdyn todella Aalto-yliopiston kampuksella. Erityisesti mieleeni ovat koko Ekonominaukion kompleksi, Kide ja Marsio. Siistin kävelykadun läpi suhauttava raitiovaunu on kuin piste i:n päälle. Olihan se pakko kehuskella kavereilleni, kun alunperin aloitin Aallossa: "Siellä on niin modernia, että tuntuu kuin olisi jossain Japanissa!"
Millainen on rakennus, jossa sinä viihdyt? Millainen on sen tilaratkaisu, mitä värejä ja materiaaleja siellä on käytetty, miltä siellä kuulostaa ja tuoksuu? Voisiko sitä kuvailla lähestulkoon eräänlaiseksi turvasatamaksi?
Ollessasi rakennuksessa, oletko huomannut sitä, kun joku työntekijä käy eri paikoissa siivoamassa muiden rakennuksessa asioivien jälkiä?
Mahdollisesti, riippuen siitä, ovatko tienne sattuneet kohtaamaan. Voi kuitenkin myös olla, että et ole. Silloin et välttämättä tajua ajatella sitä, että rakennuksessa on joku, joka hoitaa asiaa. Se pysyy siistinä, mutta et oikeastaan kiinnitä asiaan huomiota ennen kuin vasta sitten, kun tätä henkilöä ei ollenkaan ole. Siivoojan puuttuminen organisaatiosta on merkittävä aukko, johon sopii hyvin suomalainen sanonta: "Loistaa poissaolollaan."
Ajattelen, että omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa voi esiintyä tällaista samanlaista "siivoojailmiötä" - et välttämättä kiinnitä siihen huomiota ennen kuin vasta sitten, kun se on poissa. Jos kukaan ei ole "korjaamassa jälkiä" sisimmässäsi tai neuvo ulkopuolelta, jos itsellä eivät voimavarat riitä, "rakennuksesi" kokolattiamatot alkavat kerätä pölyä, vessojen lavuaarit tulla törkyisiksi ja vettä valuviksi, huonekasvit kuolla ja tavarat jäädä ympäri lattioita sikin sokin.
Kuulen mielessäni jo sanat, jotka olen varsin hyvin kuullut aiemminkin: "Tuo on tuollaista humanistihömppää." Kauppakorkeakoulu on siitä hauska paikka, että tänne mahtuu niin monta erilaista pääainetta, että taidan itse ihmisten johtamisen opiskelijana edustaa niitä "pehmeämpiä arvoja". Voin kuitenkin ihmisten johtamisen opiskelijana myös vahvistaa, että yrityksen taloudelliset tavoitteet eivät toteudu, jos yhteistyö muiden kanssa takkuaa tai yksilöllinen hyvinvointi on suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa viety äärirajoilleen asti. Sitä voi yrittää itselleen uskotella, että minä kyllä pärjään, kun olen sellainen mestari, mutta fakta on se, että jokainen tulee vähintään kerran elämässään päätymään tilanteeseen, jossa tarvitsee enemmän tai vähemmän apua. Voit toki edelleen uskotella itsellesi, että asia ei ole tarpeeksi vakava ja "show must go on", mutta siinäkin tapauksessa viet itseäsi vain enemmän hukkaan.
Loppujen lopuksi, olet itse elänyt niin, että et ole laittanut tavaroita käytön jälkeen paikoilleen vaan jättänyt tiskialtaaseen lojumaan, tuolin päälle odottamaan pesua tai uutta käyttöä - tämä on se mysteerivaate, josta et oikein osaa päättää - ja aiheuttanut kaaoksen, joka ei muulla kuin erillisellä hihojen nostamisella järjesty.
Kyllähän sotkuisessa talossa kai voi vielä pyöriä ympäriinsä, mutta ei sielläkään dumppaustilaa ole loputtomiin.
Kirjoittaja on Kylteri-lehden päätoimittaja. Hän luuli nauttivansa kävelyistä suurkaupungissa, mutta nykyään kuusen tuoksu ja lehtien suhina tuovat myös yllättävän paljon mielihyvää. Se on varmaan tasapaino kaikessa, koska vaikka lähtökohtaisesti hän ei ole pikkukaupungin tyttöjä, veden läheisyyteen ei ollut lapsena turhan pitkä matka.
English: In a Clean House
I really enjoy being on Aalto University’s campus. In particular, I love the entire Ekonominaukio complex, Kide, and Marsio. The tram gliding through the neat pedestrian street is like a cherry on top. Of course, I had to brag to my friends when I first started at Aalto: "It’s so modern it literally feels like being in Japan over there!”
What kind of a building do you feel comfortable in? What kind of spatial design does it have, what colours and materials are used, what does it sound and smell like? Could it perhaps be described as a kind of a safe haven?
While you’re in the building, have you ever noticed someone going around, cleaning up after others?
Maybe, depending on whether your paths have crossed. But it’s also possible that you haven’t. In that case, you might not even realise to think about the fact that there’s someone taking care of the task. The building stays clean, but you don’t really pay attention to it - until that person is no longer there. The absence of a cleaner in an organisation is a significant gap, fittingly captured by the Finnish saying: "They shine in their absence."
I think that something similar to this "cleaner phenomenon" can occur in taking care of one’s wellbeing - you might not pay attention to it until it’s gone. If no one is "tidying up" inside of you, or if there’s no external assistance when your own resources run out, your "building" starts to accumulate dust in its carpets, sinks get grimy and dribbling, houseplants wither, and objects remain scattered all over the floor.
I can already hear the words I’ve very much heard before: "That’s that humanist fluff." Business school is indeed an interesting place considering how many different majors it encompasses - I, as a people management student, probably represent the "softer" side of things. However, as a people management student, I can also confirm that the financial goals of a company won’t be achieved if collaboration is dysfunctional or if individual wellbeing is pushed to its limits in the performance-driven society. You might try to convince yourself that you’ll manage because you’re such a champion, but the reality is that at least once in a lifetime, everyone will find themselves in a situation where they need more or less help. Surely, you can still try to tell yourself that your issue is not serious enough and that the “show must go on", but in doing so, you’re only leading yourself further astray.
In the end, you’ve lived in a way where you haven’t put things back in their place after use, but left them lying in the sink, draped over a chair waiting to be washed or worn again - this is the mystery piece of clothing you just can’t decide on - and created a mess that can only be cleared with a conscious effort to roll up your sleeves.
Sure, you can still wander around a messy house, but even there, you won’t have endless space for dumping things.
