Kylteri 02/23
Verkkojulkaisu 
4
.
12
.
2023

Rasismin hinta – ”Suomi on hitaan kurjistumisen tiellä”, kertoo Etlan tutkimusjohtaja

Petteri Orpon hallitus kiristää maahanmuuttopolitiikan linjaa tuntuvasti samalla, kun työmarkkinat kipuilevat tekijöiden puutteessa. Kylteri kysyi asiantuntijoilta: Onko Suomella todella varaa kitsastella maahanmuutossa?

Keskustelu keväällä 2023 valitun, Petteri Orpon johtaman hallituksen maahanmuuttopoliittisesta linjasta käy kuumana. Kun ministerien rasistiset nettikirjoitukset ja rasisminvastaiset mielenosoitukset täyttävät palstatilaa, maahanmuuttolainsäädännön ja työmarkkinapolitiikan uusien tavoitteiden vaikutus Suomen talouteen jää raflaavamman rasismidiskurssin jalkoihin. Rasismilla on kuitenkin eettisen näkökulman lisäksi taloudellinen hinta, jota ei tulisi unohtaa.

Työmarkkinoihin erikoistuneen Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhasen mukaan työperusteinen maahanmuutto on välttämättömyys Suomen taloudelle. Hän kehottaa tarkastelemaan ulkomaisen työvoiman tarvetta kahdesta näkökulmasta. Pidemmällä aikavälillä työvoimapulaa ruokkii väestön ikääntyminen; tekijöiden määrä vähenee ja huollettavien määrä kasvaa. ”50 vuoden päästä meiltä puuttuu joka kuudes työikäinen tämänhetkiseen tilanteeseen verrattuna”, Kauhanen tarkentaa. Toisaalta, jo tällä hetkellä on ammatteja, joiden avoimia työpaikkoja ei saataisi täytettyä, vaikka kaikki kyseisistä ammateista työttömäksi jääneet työllistyisivät. Tällaisia tapauksia on erityisesti sote- ja IT-alalla.

Työmarkkinoiden tilanne on talouskasvun kannalta karu. Jos potentiaalisesti tuottavia työpaikkoja ei pystytä täyttämään, kasvua ei synny. Samalla väestönrakenteen muutos lisää hoivapalveluiden työvoiman kysyntää, eikä alan tuottavuus ole korkeimmasta päästä. Yhtälö on hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta haastava ja vaatii toimia. ”Ellemme saa enemmän työvoimaa ulkomailta, Suomi on hitaan kurjistumisen tiellä”, Kauhanen kiteyttää, viitaten heikentyvään valtiontalouteen ja sen myötä alenevaan palvelutasoon.

Vaikka kokoomuksen johtama hallitus korostaa puheissaan taloudellisen vastuunkannon merkitystä, Kauhanen näkee hallitusohjelman vain vaikeuttavan kansainvälistä rekrytointia. Poliittisen taloustieteen tutkija, myös pakolaisuus- ja turvapaikkakysymyksiä tutkinut Riina Bhatia yhtyy Kauhasen tulkintaan: ”Hallituksen toimet viestivät tiukempaa maahanmuuttolinjaa kaikille: huippuasiantuntijoille, erilaisten työlupien saajille ja turvapaikanhakijoille.” Bhatia korostaa, ettei maahanmuuton kiristyksille löydy pitäviä taloudellisia perusteita, vaan päätösten pohjalla vaikuttaa rasistinen ideologia.

Turvapaikkahakemuksen ja työperusteisen oleskeluluvan eriyttäminen on Bhatian mukaan esimerkki rasismin sanelemasta uudistuksesta. Aiemmin turvapaikanhakija on voinut työskennellä odottaessa turvapaikkapäätöstä ja kielteisen päätöksen saadessaan hakea työperusteista oleskelulupaa, jotta voisi jäädä maahan työskentelemään. Nykyinen hallitus pyrkii estämään sen. ”Turvapaikkaprosessi voi kestää useita vuosia eikä ole valtiontaloudelle ilmainen. Hakijan työllistyminen olisi inhimillistä ja Suomen taloudellisen edun mukaista”, Bhatia huomauttaa. Toiseksi esimerkiksi hän nostaa työperusteisen oleskeluluvan sitomisen työsuhteeseen. Hallitusohjelman linjauksen toteutuessa henkilö voidaan työsuhteen loputtua karkottaa maasta, ellei hän solmi uutta kolmen kuukauden kuluessa. Samanaikaisesti hallitus pyrkii heikentämään irtisanomissuojaa, eli työntekijä voidaan irtisanoa kevyemmin perustein.

”Hallituksen yleinen viesti on, ettemme luota maahanmuuttajataustaiseen työntekijään tai hänen haluunsa työllistyä, vaikka hän on juuri sitä, mitä työmarkkinamme tarvitsevat”, Bhatia tiivistää hallitusohjelmassa piilevän ristiriidan.

Ennakkoluuloinen asenne ulkomaalaistaustaisia kohtaan on ongelma paitsi politiikan kentällä, myös synkkä ilmiö Suomen työmarkkinoilla. Tutkimukset osoittavat, että ulkomaalaistaustainen työnhakija nähdään usein vähempiarvoisena verrattuna suomalaistaustaiseen työnhakijaan, vaikka hakijoiden osaaminen olisi identtinen (Akhlaq, 2020; Liebkind et al., 2016). Jo työnhakijan vierasperäinen nimi vähentää työhaastattelukutsujen määrää huomattavasti ja syrjintä koskettaa myös toisen sukupolven maahanmuuttajia. Ilmiössä on kyse rakenteellisesta rasismista, jossa ei-valkoisina nähtyjen ihmisten yhteiskunnallista asemaa heikennetään systemaattisesti.

Suomi ei ole ainoa maa, joka kaipaa osaajia. Kilpailua työvoimasta käydään maiden välillä ja joukosta pitäisi mielellään erottua edukseen – eikä jäädä mieleen maana, jossa työmarkkinoilla jyllää rasismi ja hallitus haluaa päästä eroon maahanmuutosta. Houkuttelevuustekijöistä, eli syistä, joiden takia ihmiset hakeutuvat maahan ja haluavat jäädä sinne, ei ole Suomessa paljoa taloustieteellistä tutkimusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että houkuttelevuustekijät liittyvät monipuolisesti ympäristöön ja mahdollisuuksiin, joita maa tarjoaa. ”Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ura- ja kehittymismahdollisuudet, mutta myös perheenjäsenten hyvinvointia tukeva infrastruktuuri, kuten puolison työllistyminen ja lasten koulunkäynnin järjestäminen. Tietysti myös yleinen turvallisuus- ja tasa-arvotilanne vaikuttavat maan houkuttelevuuteen”, Kauhanen havainnollistaa.

”Hallituksen yleinen viesti on, ettemme luota maahanmuuttajataustaiseen työntekijään tai hänen haluunsa työllistyä."

Houkuttelevuuspisteiden nostamiseksi ulkomaalaistaustaiset ihmiset täytyisi huomioida ja heitä tulisi arvostaa yhteiskunnan joka tasolla. Se on haaste, koska esimerkiksi rekrytointisyrjinnän taustalla vaikuttavat lakien ja säädösten ohella ihmisten asenteet, eikä ole olemassa yksiselitteisiä politiikkatoimia, joilla niihin voisi ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuttaa.

Bhatian mielestä Suomella on kuitenkin vielä toivoa. Hänen mukaansa keskustelulla on olennainen rooli rasismin vastaisessa työssä. ”Puheen tasolla jaamme maahanmuuttajat helposti kolmeen ryhmään: humanitaarista suojelua tarvitseviin, huippuasiantuntijoihin tai matalapalkkaiseen työvoimaan. Kyseisessä ajatusmallissa maahanmuuttajalla on oltava välinearvo, jotta hän on tervetullut osaksi yhteiskuntaamme”, Bhatia kertoo. ”Tällainen suhtautuminen saa meidän unohtamaan, että maahanmuuttajat ovat monimuotoinen joukko ihmisiä, joilla on omat perheet, historiat, unelmat ja tavoitteet. Jotta ymmärrämme, mitä kaikkea maahanmuuttopolitiikkaan liittyy ja mitä meidän on yhteiskuntana tehtävä, meidän on kyettävä näkemään maahanmuuttajat arvokkaina yksilöinä”, hän lisää.

Lähteet:

1. Akhlaq, A., 2020, Do equal qualifications yield equal rewards for immigrants in the labour market?, Work, Employment and Society, vol. 34(5), pp. 826–843. https://doi.org/10.1177/0950017020919670

2. Liebkind, K., Larja, L. & Brylka, A., 2016, Ethnic and gender discrimination in recruitment: experimental evidence from Finland, Journal of Social and Political Psychology, vol. 4(1), pp. 403–426. https://doi.org/10.5964/jspp.v4i1.433