Maatilalta maailmalle
Tuktukin avoimista ovista virtaava ilma viilentää mukavasti 32:n asteen helteellä. Korvissa soi jatkuva tööttäysten meri, sillä moni muukin Mumbain 21:stä miljoonasta asukkaasta on työmatkalla. Aika uskomatonta, mihin pieneltä sysmäläiseltä maatilalta voikaan päätyä, ajattelen. Kuusi vuotta sitten olin samankaltaisessa helteessä heittelemässä heinäpaaleja pellolta kärryyn. Siitä se kansainvälisyys sitten pikkuhiljaa lähti. Ensin Sysmästä Helsinkiin opiskelemaan, josta kandivaihtoon Saksaan, mistä kansainvälisen CEMS-maisteriohjelman kautta vaihtoon Kalkuttaan ja työharjoitteluun Mumbaihin.
Muutto Saksaan oli pehmeä aloitus kansainväliseen elämään: ei viisumia, ei uutta puhelinliittymää, vain lentoliput ja skannattu vuokrasopimus yliopiston soluasuntoon. Pidin vaihdosta, joten satsasin hakemukseen Aalto-yliopiston suosittuun kansainväliseen CEMS-maisteriohjelmaan. Onnekseni pääsin sisään, mikä tarkoitti uuden vaihtokohteen valintaa. Elämä ulkomailla oli sujunut helpommin kuin olin osannut odottaa ja istuminen tuossa saksalaisessa kirjastossa tuntui siinä hetkessä melko tylsältä; kaipasin haastetta ja seikkailua. Kahden viikon päästä sain tietää lähteväni seuraavana talvena Kalkuttaan, Intiaan. Aikamoista.
Puolen vuoden kuluttua matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolelle, Delhiin. Muistan ikuisesti, kuinka kaoottiselta lentokoneen vaihto Kalkutan paikallislennolle tuntui; ilmassa haisi palaneen käry ja sadat taksit tööttäilivät ympärilläni. En meinannut millään päästä turvatarkastukseen, koska minut ohitettiin jatkuvasti jonossa. McDonald’sin kanahampurilainen osoittautui ehkä siihenastisen elämäni tulisimmaksi ruoaksi.
Kokemus oli kuitenkin upea! Kolme kuukautta myöhemmin seisoin saman terminaalin edessä. En oikeastaan enää huomannut tööttimerta. Olin oppinut pitämään puoliani jonossa, eikä ruokakaan enää tuntunut tuliselta. Jos tästä selvisi, niin selviää kyllä kaikesta.
Tuktukin viilettäessä kohti toimistoa näkyy yksi maailman suurimmista slummeista, jossa yli miljoona ihmistä asuu Suomenlinnan kokoisella alueella. Moni heistä on muuttanut maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa, mutta mahdollisuudet siihen ovat valitettavasti todella huonot. Tämän näkeminen saa arvostamaan suomalaisen yhteiskunnan ja Aalto-yliopiston tarjoamia uskomattomia mahdollisuuksia. Maksuton koulutus, huippuyliopistoista koostuva vaihtokohteiden valikoima, vaihtoapuraha, opintotuen ulkomaan asumislisä, opintoraha, opintolaina, harjoitteluvoucher, matka-apuraha ja vahva passi ovat suurimmalle osalle maailman ihmisiä kaukaista toiveunta. Siksi mielestäni paras tapa osoittaa arvostusta näille mahdollisuuksille on tarttua niihin.
