Kylteri 02/23
Verkkojulkaisu 
29
.
11
.
2023

Huumeiden salakuljetus ja muut liiketoimintaosaamisen perusteista unohtuneet teemat

Tom Wainwrightin "Huumeparonin käsikirja" (Docendo, 2017) pääsi Kylterin arvosteltavaksi.

Huumeparonin käsikirjan (2017) aiheet ovat kuin Sisusta vedetty satunnaisotos kauppiksen kurssitarjonnasta: logistiikkaketjut, franchising-yrittäjyys, Corporate Social Responsibility ja yritysfuusiot. The Times -lehden ”Breaking bad -sukupolven taloustieteen oppikirjaksi” tituleeraamassa kirjassa toimittaja Tom Wainwright yhdistää mainitut teemat nykyaikaiseen huumekauppaan taloustieteilijän näkökulmasta. Wainwright käy luku luvulta läpi erinäisiä taloustieteestä tuttuja ilmiöitä ja istuttaa ne rikollisjärjestöjen ja kansainvälisen huumekaupan maailmaan. Lukijalle käy esimerkiksi ilmi, mitä yhteistä pienyrityksen ja huumeoperaation johtamisella on: molemmissa esimiesten on ylläpidettävä hyvää vuorovaikutussuhdetta alaisiinsa, koska uuden työvoiman palkkaus on erittäin hankalaa.

Vaikka kyse onkin huumekauppaa taloustieteellisestä näkökulmasta lähestyvästä teoksesta, sen kerronta tempaa välittömästi mukaansa. Lukija pääsee seuraamaan kokaiinin matkaa vuoristoisilta Bolivian pelloilta läpi Etelä- ja Väli-Amerikan aina Pohjois-Amerikkaan asti, jossa lopputuote päätyy lopulta valtavalla katteella deep webin välityksellä kuluttajalle. Wainwright matkustaa Gonzo-journalismin hengessä ympäri maailmaa haastattelemassa kansainvälisen huumekaupan rajapinnassa olevia ihmisiä. Matkalle mahtuu liuta keskusteluita: oman äänensä saavat kuuluviin muun muassa Barrio 18 -rikollisjengin pomo salvadorilaisessa vankilassa järjestetyssä haastattelussa, Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevan rajakaupungin Juarezin pormestari sekä paikallisia piinanneisiin varkaisiin kyllästynyt meksikolainen kodinhoitaja Rosa, joka naapurustonsa kanssa keräsi kolehdin entiselle sotilaalle ongelman poistamiseksi päiväjärjestyksestä.

Kenelle kirjaa sitten suosittelisin? Kehottaisin mursuja lukemaan teoksen vastapainona ensimmäisen vuoden liiketoimintaosaamisen perusteiden kursseille. BeBen, taloustieteen perusteiden, tuotannon ja palveluiden johtamisen sekä markkinoinnin johtamisen kursseilla käsitellyt aihepiirit heräävät uudella tavoin henkiin, kun lukee kartellien harrastamasta yhteiskuntavastuusta, internetissä tapahtuvan huumekaupan asiakaspalvelukokemuksen parantamisesta ja kokaiinin arvoketjusta. Taloustieteilijöille kirjalla on tarjota ripaus omahyväisyyttä, onhan sen johtopäätösluvun nimikin: ”Why Economists Make the Best Police Officers”. Sillä on myöskin tarjota kandi- tai graduaiheensa kanssa tuskaileville opiskelijoille huumekaupan digitalisoitumisen ajamien markkinamuutosten kaltaisia hieman epätyypillisempiä tutkimuskohteita. Houkuttelevasta nimestään huolimatta kirjalla ei kuitenkaan ole juurikaan annettavaa yrittäjähenkisimmille lukijoilleen, vaan sen ensisijaisena tarkoituksena on tarjota päättäjille ymmärrystä eri ilmiöistä kansainvälisen rikollisuuden – erityisesti huumekaupan – ympärillä sekä konkreettisia työkaluja huumeiden vastaisen sodan haittojen vähentämiseen. Vaikka käyttörikos onkin uhriton rikos, kirja on myös hyvä muistutus huumeiden viihdekäyttäjille siitä, ettei ole olemassa reilun kaupan kokaiinia, vaan huumeen matkalle loppukäyttäjän käsiin ja nenään mahtuu monta surullista ihmiskohtaloa ja rikollisjärjestöjen silmitöntä väkivaltaa.